Luomutuotannon perusperiaatteet
Perusperiaatteet on määritelty tarkkaan kansainvälisen luomualan järjestön kokouksessa. Luomutuotannon perusperiaatteita ovat muunmuassa ekologisuus, terveys, huolenpito ja oikeudenmukaisuus. Kansainvälinen ja laajalti tunnettu luomualan järjestö IFOAM määritteli periaatteet jo kaksituhattaluvun alussa, eli vuonna 2005.
- Terveysperiaate tarkoittaa sitä, että luomumaataloudella on velvollisuus edistää ja ylläpitää ihmisten, kasvien, eläinten, maaperän ja koko globaalin maapallon hyvinvointia jakamattomana kokonaisuutena.
- Ekologiaperiaate tarkoittaa sitä, että luomumaatalous perustuu aina eläviin, luonnollisiin ekologisiin kiertoihin ja systeemeihin, jotka jäljittelevät, ylläpitävät ja toimivat yhteistyössä keskenään.
- Oikeudenmukaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että luomumaatalouden pitää pohjautua kaikille sellaisille vuorovaikutussuhteille, jotka pystyvät turvaamaan oikeudenmukaisuuden periaatteet suhteessa globaaliin ympäristöön ja sen tarjoamiin elinmahdollisuuksiin.
- Huolenpidon periaate tarkoittaa sitä, että kaiken luomumaatalouden pitää noudattaa vaadittua varovaisuusperiaatetta toimimalla vastuullisuusperiaatteen mukaan suojellen nykyisiä ja tulevia sukupolvia.
Myös globaalin ympäristön hyvinvointia ja terveyttä pitää aina ajatella.
Luomuviljely tarkoittaa aina siis tasapainoista ja omavaraista luontoa kunnioittavaa maanviljelyä, jonka pitää perustua mahdollisimman pitkälle paikallisiin luonnonoloihin ja saatavissa oleviin luonnonvaroihin. Suomen kaikesta peltopinta-alasta on luomuviljelyn piirissä noin 13,1 %, mutta tavoitteena on jopa yli 20%:n osuus peltopinta-alasta.
Luonnonmukainen viljely
Luonnonmukainen viljely on taitolaji, jonka voi oppia kuka tahansa. Luonnonmukaisen viljelyn toivotaan lähivuosina lisääntyvän kaikkialla Suomessa. Luonnonmukaisessa viljelyssä on käytössä aina monivuotinen viljelykierto, jossa erilaiset, tunnetut kasvilajit vuorottelevat. Luomuviljelyssä niin sanottujen syväjuuristen kasvien viljely estää eroosiota ja parantaa maaperän viljavuutta.
Viljelykasvien vuorottelu puolestaan ehkäisee kaikkien kasvintuhoojien lisääntymistä ja niiden säilymistä kasvustoissa. Syväjuurisia kasveja ovat esimerkiksi puna-apila, härkäpapu ja kumina. Luomuviljelyä aloittava maanviljelijä luopuu kaikista niin sanottujen keinotekoisten aineiden käytöstä ja hoitaa viljelemäänsä peltoa luomumenetelmän avulla aina vähintään vaaditun kahden kasvukauden ajan. Kolmantena vuotena kaikki pellosta tuleva sato saadaan tarkastusten jälkeen myydä luomutuotteina.
Suomen kaikki luomuviljelijät on tarkkaan rekisteröity, ja viljelijöiltä edellytetään aina säännöllistä ammattiin liittyvää kouluttautumista ja ajan tasalla pysymistä. Suomessa Ely-keskukset ja Evira valvovat luomuviljelyn toteutumista. Suomessa viranomaiset, eli lähinnä Evira ja Ely-keskukset valvovat tarkkaan luomuviljelyn käytännön toteutumista.
Luomuviljelyn ongelmat
Verrattaessa luomuviljelyä tavalliseen viljelyyn on viljelijän työmäärä aina
30%:a tavallista viljelyä suurempi. Luomuviljelyn sato on usein kuitenkin tavanomaisen viljelyn satoa pienempi, joten luomun hinta pysyy tehoviljeltyä ruokaa korkeammalla. Käytännössä aina samankaltaisen ruokamäärän tuotantoon tarvitaan nykyisellään siis huomattavasti suurempi peltoala.
Lähivuosina viljantuotannon pitäisi kohota noin 50% vuoteen 2050 mennessä. Metsää ja metsäpinta-alaa pitäisi kuitenkin lisätä huomattavasti, jotta hiilinieluja saadaan lisää. Käytettävissä oleva pinta-ala ei myöskään globaalilla maapallolla kuitenkaan lisäänny. Metsien pelloiksi hakkaaminen voi myös lisätä hiilidioksidipäästöjä maapallolla.
Luomuviljelijät haluavat taata globaalilla maapallolla aina ravitsemuksellisesti katsoen laadukkaiden elintarvikkeiden riittävän tuotannon. Tuotanto turvataan tehostamalla maanviljelyyn liittyviä biologisia toimintoja käyttämällä paikallisia ja ensisijaisesti uusiutuvia luonnonvaroja sekä ylläpitämällä aina tärkeää luonnon monimuotoisuutta.